Kesän festivaalijuhlaa

Viime kesänä en päässyt yksillekkään festareille, joka silloin harmitti todella paljon. Jotenkin festarit kuuluu kesään ja sen fiilistelyyn. :) Jotta samaa virhettä ei tapahtuisi tänä kesänä olin päättänyt, että pyydän ajoissa ainakin Ruisrockin vapaaksi, etten taas jäisi tyhjin käsin. :(

Mulla kävi hyvä tuuri ja sain vapaaksi pe-su Ruisrockiin. Miettikää, että (turkulaisena) en ollut ikinä ennen ollut ruississa. What, I know!? :D Vähän noloa jopa. Odotin tosi paljon näiltä festareilta, koska viime festarit joissa vietin juhannuksen, oli mahtavat. No en onneksi joutunut pettymään tämän vuotiseen ruissiin. Se oli parempi mitä osasinkin kuvitella. Oli niin ihana päästä aina päivän päätteeks omaan sänkyyn nukkumaan ja potemaan darraa.

Toki tämä ei ollut ainoa syy miksi nämä festarit oli onnistuneet. Hyvät esiintyjät ja hyvä seura kruunasi kaiken. ;) Vaikka yllättäen sähläyksiltä ja kommelluksilta ei vältytty, niin kaikki meni paremmin kuin hyvin. Vaikka ruissista on jo ikuisuus, haluun fiilistellä sitä vielä ja kiittää mun mahtavaa seuraa! <3 Ens vuonna uusiksi!

Ekan päivän asu

siskot<3 (mikä tämä bloggerin muokkaus taas on)

Kamuset<3

Hattu hyvin kaikki hyvin

Guetta!!!!

Hulio<3

Pilotti bossit<3

Lily Allen

mäkin pääsin olkapäille :) 

Ehdottomasti kesän mahtavin löytö<3 Puspus muru!

Pääsin myös kesällä piipahtamaan toisilla festareilla eli DBTL:ssä. Mulla oli VIP-liput keskiviikolle, joten lähdettiin extempore siellä käymään Sofian ja Julian kanssa siellä vaikka meillä oli töitä seuraavana päivänä.

Lippuun kuului ruokailu ja parit drinksut. Mentiin heti suoraan töistä siis Samppalinnan ravintolaan syömään. Mua oikeesti vähän naurattaa. Mä en ole ikinä ennen ollut Vip:pinä missään ja nyt kun sellainen olin, niin oikeesti siellä ravintolassakin mua kohdeltiin melkeen kun kuninkaallista. :D Aika hassua, mitä yksi pikku lappu vaikuttaa ihmisiin.

Keskiviikkona esiintyjät ei oikein meitä miellyttäneet, joten istuskeltiin jokilaivoilla ja mentiin katsomaan Kaijaa vähän ennen puolta yötä. Nämäkin festarit olivat tosi onnistuneet vaikka ei me muutakun hengailtu vaan rannassa.

Ihana Jokiranta<3

Weekend Festival olisi niin mahtava mennä kokemaan, mutta mä matkaan silloin murun kanssa viikon lomalle Kreetalle ennen koulun alkua. Ehkä ensi vuonna sitten. ;)

-Janni

Tervetuloa urheilu ja terveellinen elämä

Mulla on tainnut olla pieni kesäloma mun blogista (ihan ilman tarkoitusta). Postattavaa olisi ollut tämän tauon aikana, mutta en ole saanut aikaiseksi pukea niitä sanoiksi tänne blogin puolelle.

Olen koko elämäni ollut liikunnan (koripallon) parissa todella aktiivisesti. Treenejä meillä on parhaimmillaan ollut viisi kertaa viikossa ja pelit päälle. Kaiken tämän lisäksi olin urheilulukiossa, jossa oli aamutreenejä viisi kertaa viikossa. 

Kun mulla meni nilkka pahasti rikki pelissä 2012, jouduin pakosta olemaan poissa treeneistä ja kentiltä. Ensimmäistä kertaa elämässä mä sain vaan olla ja kukaan ei ollut huutamassa mulle "puolusta kovempaa" tai "ota enemmän levypalloja". Se tunne oli jotenkin todella vapauttavaa. Mulla ei ollut mitään ohjelmaa, sillä leikkauksen jälkeen mulla oli luvassa kuukauden sairasloma ja kuukauden kesäloma putkeen. Tiesin etten kentille pääse pitkään aikaa, sillä kuntoutus veisi kuitenkin aikansa.

Voin ihan suoraan sanoa, että mun lopahdus urheilua kohtaan alkoi tosta tapaturmasta. Mä olen sellainen ihminen, joka tarvitsee sen jonkun huutamaan mulle, mitä teen ja kuinka kovaa. Mulla vaan itsellä loppuu motivaatio, jossain kohtaa ja vaan luovutan.

Tän mun tapaturman jälkeen sain nilkkani kuntoon ja kokeilin koripalloa pitkästä aikaa loppu vuodesta. Koska kukaan ei ollut mua käskemässä kuntoilemaan (tämän nilkan kuntoutuksen aikana), niin en tietenkään tehnyt mitään (en liikuttanut evääkään). Kentille palattuani iski todellisuus, siitä että mun kunto oli surkea (odotetusti). En enään pystynyt samoihin liikkeisiin ja tuloksiin, mitä olin tottunut suorittamaan kentillä. Peleissä en ollut enään se pelaaja, joka luotettiin ratkaisevan pelin, vaan olin pelkkä vaihtopelaaja, joka yrittää tehdä paluuta nilkkaoperaation jälkeen. Kaikki mun pienetkin onnistumiset olivat muille plussaa, mutta se että yhtäkkiä mun peliminuutit tippuivat 30min:sta 5min:in oli liikaa mun päälle. Ylpeys ei vaan kestänyt sitä. Päätin jättää kentät 2013 alussa ja en ole koskenutkaan koripalloon sen jälkeen. 

Ostin itselleni Elixiaan kausikortin lopettamisen jälkeen ja päätin aloittaa treenaamisen siellä, jotta pysyisin kunnossa. Tällöinkin huomasin, että en saanut itsestäni niin paljon irti, vaikka taitoa salilla käymiseen kuitenkin omistin. Jaksoin käydä neljä kuukautta siellä ja tämän jälkeen motivaatio lopahti niin paljon, että lopetin senkin. 

Tästä on nyt melkein puolitoista vuotta ja en ole tehnyt mitään urheilua sinä aikana (paitsi tietysti hyötyliikuntaa). Yhtenä tekosyynä pidin mun sairautta, jossa paino tippuu muutenkin ja ruoka ei maistu. Ajattelin, etten vaan laihdu liikaa. :D Hahhaa kaikkea kakkaa sitä itsellensä sepittää, että tulee hyvä mieli tekemättömyydestä. 

Nyt olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut terveellisemmän elämän. Toivon tosiaan, että siitä tulisi elämäntapa, koska kun sitä roskaruokaa vetää, niin ei siitä ainakaan mitään hyvää seuraa. Mulla on aina vatsa kipeä, turvottaa, lihoaa ja on paha olla. 

Ostin Janina Kokkolalta personal trainer palveluita. Hän teki mulle ruokavalion, mikä sopii mun sairauteen ja mun tavoitteisiin, sekä kunnon treeniohjelman, mitä on helppo noudattaa (ilman salilla käymistä eli kahvakuulien avulla). Olen nyt viikon ollut tällä ruokavaliolla ja tänään aloitin treenaamisen. Mulla ei ole pahanolon tunnetta ollenkaan, olen paljon energisempi ja mulla ei oikeesti ole nälkä vaikka "dietillä" olenkin. En kyllä dietiksi tätä edes kutsuisi vaan enemmän elämäntavaksi, koska tätä on hyvin helppo ja selkeä noudattaa ja soveltaa. Iso kiitos siitä kuuluu Janinalle. :)

Mä tosiaan toivon, että mun motivaatio ei lopahda. Nyt mulla on selkeät tavoitteet ja niihin pääsen tätä ohjelmaa noudattamalla. Mikään ei siis voi mennä mönkään? :D Haha ehkä kaikki ei mene aina niin kuin elokuvissa, mutta kova työ palkitaan, sen tiedän.

Oon oikeesti todella tyytyväinen, että ostin nämä palvelut. Ilman tätä ryhdistäytymistä, vetäisin edellen karkkia ja sipsejä joka päivä naamaani ja parin vuoden päästä olisin 100kg painava valas. Ei kiitos, sanon mä.

Nyt kaikki on vaan kiinni musta itsestäni. Tarvii vaan löytää se motivaatio ja jaksaa urheilla ja löytää se aika urheilulle. Wish me luck guys! ;)

-Janni

Suurena salkkarit fanina...

Mulla alkoi tällä viikolla töissä täydet viikkotunnit. Oon siis joka päivä viettänyt sen 8h Wiklundilla. Jotenkin kiva saada vähän rytmiä tähän kesäaikaan, mulla nimittäin ollut ollut viimeiset kaksi kesää vähän löysiä, sillä oon ollut molempina kertoina kuukauden päivät sairaslomalla. Olen päättänyt, että tämä kesä painetaan ja tienataan rahaa. Tosin tienaamisella on se varjo puoli eli kelantukien määrittelemät tulorajat. Mulla on jo tällä hetkellä aivan liikaa tuloja tältä vuodelta (ja olen maailman huonoin säästämään) eli loppu vuodesta tulee ihan tuskaa. Kaiken tämän kruunaa vielä monen sadan euron mätkyt. Hyvä minä, joka ei tajunnut laskea opintorahaa tuloihini. -.- No tällä mennään mitä on. :D Oon mä tähän astikkin kaikesta selvinnyt.

Mun otsikko liittyy tämän päiväiseen työpäivään. Tulin ihan normaalisti töihin yhden aikaa ja tiesin, että meillä on tänään jokin tuotekoulutus työpäivän aikana. No mä marssin siinä kahden aikaa kokoustilaan ja meinasin saada hepulikohtauksen. (Pliis älkää naurako) meidän kouluttajana oli yksi vanha salkkarit näyttelijä. Hän itseasiassa vieraili vähän aikaa sitten salkkareissa eli kyseessä ei ollut mikään supervanha hahmo. No mulla meni puolet koulutuksesta ihan ohi kun pidättelin mun naurua. Tämä kaveri taisi vähän ihmetellä, mikä ongelma mulla on, mutta en kehdannut mitään salkkariläppää alkaa heittämään. :D Vilkuilin mun siskoakin siinä ja taas alkoi naurattaa. Koitin keskittyä niihin tuotteisiin ja kyselin sen takia paljon täsmentäviä kysymyksiä, koska mulla meni ihan ohi se mitä hän puhui. Jos olisin ollut rohkea, olisin pyytänyt selfietä,  mutta se jäi tällä kertaa ottamatta. En vaan yksinkertaisesti kehdannut enään siinä kohtaa. :D

Joo elikkäs tälläinen mun päivä oli. Mites teidän? Oliko yhtä hupaisaa? ;) Laitan tähän loppuun vikat kuvat reissulta. Käytiin Benalmadenan satamassa ja taas kerran siellä ihanassa kreikkalaisessa ravintolassa. Vaikka ollaan käyty tuolla aikasemmin monta kertaa, se on aina yhtä ihana paikka haaveilla ja ihastella. Enjoy!

Ja loppuun pari rantsukuvaa. :)

Nyt nukkumaan, öitä! :)

-Janni

Kipulääkkeet

Moikka,

viime postauksessa mainitsin mun tulevasta tutkimuksesta lääkärillä. Tämä kyseinen käynti oli  maanantaina. Olen aina ennen mennyt "ns. luomuna" näihin tutkimuksiin (eli ilman lääkkeitä), mutta kun sain tietää työkaveriltani, että tälläinenkin mahdollisuus on, niin (yllätys yllätys) päätin sitä käyttää ensimmäistä kertaa hyväkseni.

Nyt kun muistelen maanantaina, se tuntuu olevan vähän harmauden peitossa. Musta tuntuu melkein, kun olisin unta nähnyt tästä päivästä ja sitä ei oikeasti olisi tapahtunut. :D En tajua laittoiko ne liikaa sitä kipulääkettä vai miksi mulla on jäänyt tälläinen olo siitä päivästä. Mulla on leikattu kuitenkin nilkka pari vuotta sitten ja silloin mut sentään nukutettiin, eikä mulla sillon tullut tälläinen olo muuta kun heräämössä. :D Nyt voin rehellisesti sanoa että mulla oli sellainen "out of body experience". Tuntui kun en olisi itse ollut siellä, vaikka makoilinkin siellä toimenpide pöydällä ihan muina miehinä. No mutta pääasia oli, että se toimenpide meni niin paljon helpommin näiden lääkkeiden kanssa. I'm weak, I know. :D

Mulle kerrottiin siellä tutkimuksessa, että tulehdus on jo paljon pienempi kun mitä se on ollut, mutta se on siellä vielä kuitenkin. Olin omalla tapaa vähän pettynyt siihen, ettei se ollut tipotiessään, mutta voihan se olla että se on ollut kauan jo tuossa tilassa, ennen kuin mun sairauden "pahemmat oireet" alkoivat puolitoista vuotta sitten, kun hakeuduin ensimmäistä kertaa hoitoon.

Joo, sainpahan vähän taas avautua tänne. Olen muuten miettinyt, kiinnostaako ihmisiä enemmän täällä blogin puolella, kun puhun mun sairaudesta, koska (taas kerran) viime postausta oli käynyt lukemassa kolminkertainen määrä, mitä täällä normaalisti käy. Tosi kiva, että ihmisiä kiinnostaa käydä tätä mun blogia lueskelemassa vaikka taidan olla maailman laiskin postaaja. :D

Laitan tähän loppuun kuvia taas reissusta, koska mulla on niitä vieläkin vaikka kuinka paljon julkaisematta (reissusta on jo kohta kuukaus aikaa :D). Nämä kuvat ovat pikku kylästä Mijaksesta. Tämä paikka sijaitsee ihan Benalmadenan yläpuolella vuorilla. Siellä oli niin ihanat näkymät ja muutenkin se kylä oli aivan ihana. Paikka oli aika rauhallinen, koska turustiaika ei ollut vielä alkanut kunnolla. Musta sen paikan rauhallisuudesta kertoi hyvin se, kun oltiin syömässä, meidän ohi kadulla käveli lauma aaseja ja ihan vapaana. Niiden omistaja tekee busineksiä niiden kanssa kuljettamalla ihmisiä niiden avulla. Hän taisi siinä siirtää niitä yöksi lepäämään, mutta se että ne oli siinä vapaana autotiellä tuntui niin hassulta. No ei siellä pahemmin mitään liikennettä kuitenkaan ollut. :D

Voi, että noi ruuat kelpaisivat nytten. ;) Muuten tietääkö joku miksi blogger muokka itse näitä kuvia? Vitsin ärsyttävää. Saako sen pois? Toikin kuva missä ollaan Santun kanssa, niin siihen on lisätty tollasta pehmennystä, mitä aina teininä käytettiin. :D

Mutta nyt mä jatkan mun iltaa MTV:n parissa, adios!

-Janni

Iso päivä edessä

Moikka,

huomenna on edessä iso ja merkittävä päivä mulle. Saan nimittäin tietää onko mun sairaus ihan oikeasti poissa vai näyttääkö kaikki vaan ulkoisesti hyvältä mutta sisällä kaikki on toisin.

Olen odottanut viimeiset puolitoista vuotta sitä, että tämä tulehdustila saataisiin kuriin. Mulle on kokeiltu kaikkia mahdollisia hoitoja ja lääkkeitä eikä ne ole toimineet toivotulla tavalla. Olen ikionnellinen siitä, että menin Helmikuussa sinne Liisa Sulkakoskelle (homeopaatille), koska ilman sitä huomenna (mitä luultavamminkin) mulle varattaisiin se leikkausaika ja luulen, että olisin aika erilaisilla fiiliksillä tällä hetkellä. Se olisi niin lopullista, siitä ei ole enään paluuta. Toki jos mulla ei olisi muuta vaihtoehtoa, kun mennä leikkaukseen tai saada esim. syöpä (jos tulehdus on päällä tarpeeksi kauan tulee soluihin isoja muutoksia ja siitä seuraa syöpä vuosien päästä), niin menisin leikkaukseen tottakai.

Pitäkää kaikki peukkuja mulle ja toivotaan, että saisin "terveen" paperit. :) Toki joudun koko elämäni elämään tämän sairauden kanssa, mutta jos se on rauhallisessa tilassa, niin se on lähestulkoon huomaamaton.

Tässä samalla, kun kirjoittelen tätä postausta mulla on taustalla suomen peli ja voi hitsin vitsit. Tilanne on 5-2 Venäjälle, joten luulen tämän pelin olleen tässä. Suomen alkuturnaus oli mitä oli, joten hopea ei ole tässä tapauksessa häpeä. Ja hei voitettiinhan me Ruotsi. :D (tärkein)

Laitan tähän loppuun yhdet asukuvat reissusta. Asussa ei ole mitään sen ihmeempää. Ostin tuon ihanan värisen t-paidan reissusta sekä nuo nilkkurit että ensimmäisen ruusunkultaisen koruni. :)

-Janni

Juhannus mietteitä

Moikkamoi,

mitäs teille kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Sain juuri tietää, että mulla on koko Juhannus vapaa (vaikka olin 100% varma, että olen töissä) ja nyt on suunnitelmat ihan auki. Vietettiin pari kesää sitten Juhannus Himoksella ja se oli paras Juhannus tähän mennessä. Meillä oli silloin mahti jengi koossa, joten reissusta tuli mitä mainioin.

Tämän vuoden Jussi mua mietityttää tuon koirulin takia. Tuntuu aina tylsältä sysätä hänet joko mun vanhemmille tai sitten anoppilaan. Hän on kuitenkin meidän vauva! <3 Olisi kiva saada hänet jotenkin mukaan touhuihin. Luulen sen olevan lähes mahdotonta, jollei meidän mökille mennä. En luota nimittäin edes itseeni humalassa häntä vahtimaan, sen verran villi ja seikkailunhaluinen hän vielä on. No toivotaan, että saadaan joku kiva ratkaisu keksittyä, sillä ei siihen ole aikaakaan, kun nelisen viikkoa. Luulen, että meidän vaihtoehdot pyörivät festareiden, mökin ja telttailun välillä. Onkos teillä on jussi suunnitelmat selkeät?:)

Tässä loppuun yhdet asukuvat reissusta. Jippii, oon jo ehkä puolessa välissä noiden kuvien kanssa. :D

Musta toi maisema on vaan niin söpö ja toi keltsu silta IHANA! :) Ihan kun olisi ollut jossain sademetsässä. :D

Nyt rupean kokkailemaan meille ruokaa, see yo!

-Janni