Musta tuntuu, että niin paljon kaikkea on tapahtunut tässä parin viikon aikana, kun en oo täällä käynyt. En enään edes muista kaikkea. Tärkeimmät ovat varmaankin viime torstaiset pikku siskon vanhojen tanssit, Cocon eka trimmaus ja mun ensimmäinen kerta homeopaattisessa hoidossa. Tosta homeopaattisesta hoidosta voisin kirjoittaa ihan oman postauksen. Se oli jotenkin todella omituista ja mieltäavaavaa. Vielä kun ne lääkkeet auttaisivat, niin saisin suuren kiven vieritettyä sydämeltäni. Tästä siis luvassa lisää juttua myöhemmin. :)
Kuten jo tossa mainitsin mun nuorimman siskon vanhojen tanssit olivat viime viikolla ja oltiin perheen kanssa sitä katsomassa Logomossa. Oli todella eri tunnelma, kun mun omissa tansseissa, sillä meidän tanssit olivat ihan liikuntasalissa. :D Tosiaan mun sisko vasta aloitti lukion, mutta tanssi wanhansa jo nyt, sillä menee ensi vuonna jenkkeihin vaihtoon vuodeksi. Musta se oli aika hauska sattuma, että sisko tanssi wanhansa mun vanhassa koulussa eli ex-aurajoen lukiossa, vaikka itse opiskelee muualla. :)
Vanhojen tanssit oli niin hieno kokemus, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Kaikkien tyttöjen pitäisi kokea kunnon tanssit edes kerran elämässä. ;) Tuntui todella nostalgiselta katsoa siskon tanssia ja tunsin itse niin vanhaksi, koska omistani on jo aikaa viisi vuotta. What? Mihin aika katoaa?! :D Juriihan mä vasta valmistuin lukiosta.
 |
| Minä mun tansseista 2009 |
Mun nuorin sisko on aina ollut sellainen pikku tyttö mun silmissä, mutta jotenkin sekin vaan on kasvanut ihan silmissä ja on muuttunut upeeksi nuoreksi "naiseksi" (jos näin voi sanoa :D). Mutta Julia tä on sulle, tuut aina oleen mulle pikku Bulli, vaikka kuinka paljon kasvatkin. ;)
Tähän lopuksi pari kuvaa tansseista. Yksi meistä tosiaan puuttuu nimittäinen mun toinen pikku sisko, koska hän oli lomailemassa jenkeissä (en oo yhtään kade :D), mutta ehkä me saadaan sellainen siskos kuva otettuu myöhemminkin. ;)
 |
| Päivän prinsessa ;) |
Olin muuten äidin kanssa valvomassa heidän risteilyään myös. Miten voikaan tuntea itsensä niin vanhaksi. Jotenkin kyllä kadehdin tuota aikaa, jolloin ei ollut mitään stressattavaa ja sai olla terve. Olisi pitänyt nauttia siitä enemmän, eikä pitää kaikkea niin itsestään selvyytenä. Jep, taas tää menee mun tuntemusten purkautumiseen, mutta mä oikeesti tekisin ihan mitä vaan, että tää paska lähtisi pois ja voisin elää normaalia elämää. Oon miettinyt tuleeko se edes enään koskaan olemaan sellaista mitä se oli.
Mutta vähän taas elämääni pohtineena jatkan mun iltaa Cucircan parissa, moikka! ;)
-Janni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti